Kuvaus

Sisustus / Kierrätys / Remppailu / DIY / Koti

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Kuinka kaikki alkoi

"No en varmasti kyllä muuta tänne!!" Jos en sanatarkasti puuskahtanut näin, niin jotain saman suuntaista se  ainakin oli. Ensi viikolla tästä lausahduksesta tulee kuluneeksi tasan kaksi vuotta. Kyseessä oli tämän talon asuntonäyttö, jonne siippa oli minut houkutellut. Minusta talo näytti jo netissä kaikkea muuta kuin houkuttelevalta. Todellisuudessa vielä pahemmalta. Talossa ei ollut mitään, mitä olisin vanhalta talolta halunnut; ei lautalattiaa, ei takkaa, tai pönttöuunia, eikä edes puuuunia. Keittiö oli aivan liian pieni, kaikki pinnat tunkkaiset ja jopa talon ulkonäkö pois karisseiden maalien ansiosta oli kaikkea muuta kuin luokseenkutsuva. Lisäksi olen itse rintamamiestalon kasvatti, joten tiesin tasan tarkkaan kuinka paljon työläämpää on asua vanhassa talossa, kuin mukavasti kerrostalo huoneistossa.



Pehko ja Pikkuveli olivat meillä mukana näytössä ja käyttäytyvät tietenkin mahdollisimman huonosti. Niinpä kiersimme talon aika pikaseen ympäri ja suuntasimme äkkiä kotiin. Siippa näki kuitenkin talon potentiaalin ja hänen pyynnöstään lähdin katsomaan taloa vielä seuraavana näyttökertana. Tällä kertaa jätimme lapset ihan suosiolla kotiin. Sitä mukaa kun kiersimme taloa, aloin pikkuhiljaa innostua suunnittelemaan millaisen huonejaon taloon tekisin ja mitä kaikkea täällä pitäisi pistää uusiksi. Ihan yltiöinnostunut en silti ollut -  Pikkuveli oli vasta 5 kk vanha, eikä Pehkonkaan 3 vuoden ikä vielä paljoa ollut. Tällaisen talon ostaminen vaatisi lukuisia ja taas lukuisia työtunteja ja paneutumista vanhan talon remontointiin. Miten ihmeessä ikinä selviäisimme sellaisesta urakasta kahden niin pienen lapsen kanssa??!!?
Tämän toisen näytön jälkeen olin kyllä jo jonkun verran innostuneempi, mutten kuitenkaan mitenkään talorakkauden sokaisema.




Kotona mietimme talonoston mukana tuomia miinuksia ja plussia. Suurin miinus oli tietenkin hullu työmäärä mitä ostaminen toisi mukanaan. Vähän sijaintikin kirpaisi, mutta ikävä faktahan oli ettei meillä yksinkertiaisesti ollut varaa ostaa 4-5 huonetta Helsingin kantakaupungin alueelta. Aloin kuitenkin innostua ihan tosissani kaikista mahdollisuuksista remonttien kannalta, sekä omasta pihasta ja omasta rauhasta. Pähkäilyjen jälkeen kävimme vielä kerran katsomassa taloa rakennusalalla toimivan ystävämme kanssa. Hänen mielestään täällä ei näkynyt mitään hälyttävää ja tämän jälkeen etenimme nopein harppauksin viralliseen kuntotarkastukseen, oman asunnon myymiseen ja tämän talon ostoon.


Ja täällä sitä nyt asutaan, vaikka alku olikin siis kaikkea muuta kuin rakkautta ensi silmäyksellä. Toki tekemistä on vielä ja saan koko ajan lisää ideoita mitä kaikkea täällä voisi toteuttaa. Toivon totisesti, että saamme asua täällä vielä vuosia ja vuosia ilman mitään ikäviä yllätyksiä. Vaikka suhtautumiseni taloon olikin aluksia hyvin kalsea, vaihtui asenteeni kuitenkin hyvinkin nopeasti. Ja ihmehän se olisi, jollei olisi vaihtunut.
Meidänhän on oikein hyvä olla täällä.








torstai 10. elokuuta 2017

Sohvakulmaus

Ensimmäinen arkiviikko loman jälkeen on lähes selätetty - ja huh kuinka nihkeältä muutama ensimmäinen alkuviikon päivä tuntuikaan. Hassu juttu, mutta oman kesälomani loputtua ja elokuun alettua iski minuun välittömästi ihan kunnon syksyfiilis. Tämä siitäkin huolimatta, että kelit ovat tällä viikolla olleet oikein lämpimät ja aurinkoiset.

Uudistin tällä syksyfiilikselläni meidän olohuoneen sohvanurkkausta. Uusi sohva keikkuu toivelistani kärkipäässä, sillä tämän hetkinen on aivan liian pieni meidän nelihenkiselle perheelle. Kepeähkö kulmasohva olisi tilaan parhain mahdollinen valinta ja siinä olisi huomattavasti paremmin tilaa löhöilläkkin.

 
 


Löysin Kuopion kirppikseltä meille mustan rahin, joka ei oikein miellytä syystä tai toisesta siipan silmää. Toistaiseksi rahi on vielä kuitenkin pysytellyt olohuoneen puolella. Toivottavasti saan pitää sen siinä vastaisuudessakin.
   Tuoreimmat kirpparilöydöt ovat nuo kolme rottinkista kukka-amppelia, jotka pääsivät roikkumaan olohuoneen kulmaikkunoille. Tämä paikka tuli heti mieleeni amppelit nähdessäni. Vihreä selkänojallinen putkijakkara taas on erittäin edullinen kirppislöyty alkukesältä.





Löysin H&M Home myymälästä kivoja uusia tyynynpäällisiä. Olen jo pitkään halunnut vihreitä samettityynyjä ja nyt päätin vihdoin ne meille ostaa. Niiden seuraksi hankin vielä sävyiltään sopivan kasviaiheisen tyynynpäälisen. Eikös syksyllä ole aina tapana hankkia uusia tyynynpäällisiä, uusia verhoja jne.? Luulin, etten kuulu tähän sekmenttiin, mutta väärässä olin.




Keksin muuten tänään jotain sellaista, mikä tulee muuttaamaan tämän koko meidän olohuoneen ilmeen aika radikaalisestikkin. Suunnitelmat eivät vielä ole ihan aukottomat, mutta toivottavasti pääsen toteuttamaan jutun vielä ihan lähiaikoina!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Sisustettu pergola

Vietän juuri kesälomani viimeistä iltaa ja ihailen olohuoneen ikkunasta pergolassa loistavaa valosarjaa pimenevässä elokuun illassa. Kolmen viikon kesäloma hujahti ohi ja huomenna astumme taas arjen pariin. Olisin kyllä ihan mielelläni vielä yhden viikon kotosalla viettänyt. Siten olisin ehkä ehtinyt puuhailemaan kaikkien niiden rästihommien kimpussa, mitä luulin kesälomalla saavani valmiiksi. Toisaalta loma tuntui ehkä enemmän lomalta, kun vietimme lomaviikot reissaten eri puolilla Suomea. 
Jotain sentään saatiin loman aikana valmiiksi ja se oli pergolan sisustus. 



Hamillisesti kuvauksiin sattui tänään tällainen sateisempi päivä, mutta onneksi katoksen alla voi hyvin oleskella säällä kuin säällä.
   Kunnostimme puutarhakalusteet, jotka meille tullessaan olivat aika huonokuntoiset ja uusimme niihin kokonaan uudet puuosat ja maalasin ne kauttaaltaan mustiksi. Aluksi kalusteet näyttivät vähän liian goottihenkisiltä makuuni, mutta nyt olen kuitenkin lopputulokseen oikein tyytyväinen. Tarkoitus on vielä lisäillä niille pikkuhiljaa pehmeitä ja vilttejä ja tyynyjä. Nämä kalusteet ovat muuten muinoin toimineet eräässä kulttuuriväenkin suosimassa helsinkiläisessä ravintolassa. Niiden äärellä on varmasti käyty tosi mielenkiintoisia keskusteluja ja parannettu maailmaa useaankin otteeseen.




Pergolassa keksin käyttöä meille tulleelle vanhalle ompelukonepöydällekkin. Se haisi voimaakkaasti tupakalle, eikä sitä näin ollen voinut pitää sisätiloissa. Pöytä oli keväästä asti ulkosalla tuulettumassa, muttei tuuletus auttanut millään tavalla. En kuitenkaan halunnut luopua siitä, sillä arvelin keksiväni sille vielä käyttöä puutarhan puolella. Grilli tarvitsi laskutilaa lähelleen ja tajusin ompelukonepöydän olevan oikein sopiva pikkupöytä tähän tarkoitukseen. Ompelukoneen olin siirtänyt kuistin pöydälle kotisteeksi, joten pöytälevyn keskellä oli suuri ompelukoneen mentävä aukko. Ruuvasin pöytälevyn kokonaan irti ja sovittelin puuvaraston puolelta sopivia laudan kappaleita tilalle, Sattumalta löysin kolme juuri sopivan kokoista palasta raakalankkua, jotka maalasin mustalla maalilla. Ennestään ruskeat pöytäjalat sparaymaalasin myös mustiksi.



Istuttelimme pergolan ympärille villiviinilehteä. Olen ymmärtänyt sen olevan voimakkaasti kasvava köynnös, jolla saamme kivasti suojaa tälle meidän rakennelmallemme.